A. Filppu
Kirjailija A.Filppu rakastaa historiaa, historian tutkimista ja tavallisen ihmisen elämää aikakausien saatossa. Filppu on opiskellut kotimaista kirjallisuutta ja innostuu yhä uudestaan eri tarinoista ja ihmiskohtaloista. Kirjoittamisen ja sukututkimuksen ohella matkailu oman suvun juurilla Laatokan Karjalassa kuuluu hänen harrastuksiinsa.
Eva
A. Filpun historiallinen romaani sijoittuu 1910-luvun Kouvolaan, jonne nuori, orvoksi jäänyt Eva päätyy.
Orpo Eva on kokenut suuren elämänmuutoksen. Isä on kuollut ja elämä Pietarissa on vaihtunut pieneen asemakylään ja sen elämänmenoon. Eva asuu yhdessä lempeän tätinsä kanssa, tutustuu Schwartzin perheeseen ja ystävystyy perheen nuorten Marian ja Christianin kanssa. Eva ikävöi Pietariin ystävänsä Matiaksen luo. Maria rakastuu venäläiseen sotilaaseen. Elämä kuitenkin on arvaamaton. Sen saa kokea Eva ja sen saa kokea Maria.
Klikkaa tästä ja lue näyte romaanista. |
Elin
Tarina Ellista ja hänen ystävistään keväällä 1918 sijoittuu pienen kylän vankileirille ja sen kolmeen tuskan viikkoon.
"Mitä jos ei tulisikaan nimenhuutoon, mitä jos olisin näkymätön, mitä jos lentäisi lintuna pois. Minulla on vähän paperia. Minulla on pieni lyijykynä hameeni poimuissa. Minä kirjoitan että pysyisin järjissäni."
Näin kirjoittaa Elli ja tästä alkaa tarina Ellista ja hänen ystävistään keväällä 1918. Tarina sijoittuu pienen kylän vankileirille ja sen kolmeen tuskan viikkoon. Leirille on koottu punavankeja ympäri Kymenlaaksoa. Tämä on kertomus ihmisyyden katoamisesta. Kertomus ihmisistä, jotka eivät halunneet tulla kohdelluiksi maanpettureina. Tämä kertomus on samalla fiktiivinen ja tosi, surullinen ja toivoa antava. Klikkaa tästä ja lue näyte romaanista. |
A. Filppu on myös merkinnyt muistiin tosielämän tarinoita Suomen sisällissodan ajalta:
Voikkaan-Kertun muistoja
Kerttu Ronkainen syntyi suurlakkovuonna 1905 Voikkaan tehdaskylässä. Hän oli vanhempiensa August Ronkaisen ja Eedla-Marian ainoa lapsi. Kerttu oli isän tyttö. August oli työmies, joka kuulemma osasi Venäjän kieltä ja toimi silloin tällöin tulkkina työmaalla.
Kerttu oli Suomen itsenäistyessä 12-vuotias lettipäinen tyttö, joka oppi työnteon kotonaan. Sisällissota Suomessa syttyi 26. tammikuuta 1918. Jo tätä ennen olivat punainen työväki ja valkoiset suojelukuntalaiset järjestäytyneet tahoillaan. Vanhempana Kerttu itse käytti sisällissodasta nimitystä kapina.
Voikkaa oli vireä tehdaskylä, jossa oli paljon työläisiä ja jossa punaiset saivat ylivallan kuten läheisessä Kuusankosken tehdaskylässä ja Kouvolassa, joka oli rautateiden risteysasema. Kouvolassa kokoontui myös pahamaineinen tutkijakomitea, joka langetti valkoisille vastustajille kuolemantuomioita.
Kun huhti-toukokuun vaihteessa punaiset olivat kaikilla rintamilla hävinneet ja vetäytyneet, valkoisten voitto oli varma. Toukokuun alussa Kouvolaan ratsastivat valkoisen armeijan sotilaat ja siitä alkoi punaisten etsintä. Kertun isä oli huhtikuussa otettu punaisten pakkovärväyksessä sotaan vartioimaan tehdaskylän teitä. Hänet vangittiin kuten sadat muut punaiset ja vietiin Kouvolan kasarmille vangiksi.
Kevät alkoi saada tummia sävyjä, kun punaisia tuomittiin kuolemaan ampumalla.
August Ronkainen, Kertun isä ammuttiin ja haudattiin punaisten joukkohautaan. Kertun äiti lakkasi hymyilemästä ja Kerttu muisti vielä lähes 90-vuotiaana miten häntä, isän tyttöä sattui kovasti. Kesällä 1918 punaisten lapset, Kerttukin ystävänsä kanssa, joutuivat lähtemään kerjuulle maaseudulle. Joistakin taloista lapset saivat leipää, mutta toisista taloista lapset saivat lähteä tyhjin käsin ja haukkumisten kanssa, kertoi Kerttu 90-vuotiaana.
Myöhemmin 1930-luvun alussa Kerttu meni kihloihin Emil Heikkilän kanssa, joka oli joutunut Hennalan vankileirille 17-vuotiaana. Naimisiin he menivät kylläkin vasta 1960-luvulla, koska Emil sattui ottamaan yhden onnettoman viinaryypyn ennen vihkimistä. Kerttu ja Emil saivat kaksi tyttöä 1930-luvulla.
Kerttu oli elämänsä aikana Voikkaan tunnetuin ja parhain pyykkäri, jolle tehtaan johtajien vaimot toivat valkeat lakanansa pestäväksi. Tämä 150 cm pituinen laiha nainen työskenteli lisäksi rakennuksilla ja sairaalassa apulaisena. Iltaisin Kerttu toimi Voikkaan työväen teatterissa kuiskaajana. Voikkaalla Kerttu oli jokapäiväinen näky ison kassinsa kanssa pukeutuneena valkoiseen villatakkiin ja baskeriin. Tämä pienikokoinen työläisnainen oli kova tekemään töitä, rehellinen niin lähimmille ihmisille kuin vieraillekin. Hän eli pitkän elämän ja kuoli 101-vuotiaana terveyskeskuksessa
A. Filppu
Kerttu oli Suomen itsenäistyessä 12-vuotias lettipäinen tyttö, joka oppi työnteon kotonaan. Sisällissota Suomessa syttyi 26. tammikuuta 1918. Jo tätä ennen olivat punainen työväki ja valkoiset suojelukuntalaiset järjestäytyneet tahoillaan. Vanhempana Kerttu itse käytti sisällissodasta nimitystä kapina.
Voikkaa oli vireä tehdaskylä, jossa oli paljon työläisiä ja jossa punaiset saivat ylivallan kuten läheisessä Kuusankosken tehdaskylässä ja Kouvolassa, joka oli rautateiden risteysasema. Kouvolassa kokoontui myös pahamaineinen tutkijakomitea, joka langetti valkoisille vastustajille kuolemantuomioita.
Kun huhti-toukokuun vaihteessa punaiset olivat kaikilla rintamilla hävinneet ja vetäytyneet, valkoisten voitto oli varma. Toukokuun alussa Kouvolaan ratsastivat valkoisen armeijan sotilaat ja siitä alkoi punaisten etsintä. Kertun isä oli huhtikuussa otettu punaisten pakkovärväyksessä sotaan vartioimaan tehdaskylän teitä. Hänet vangittiin kuten sadat muut punaiset ja vietiin Kouvolan kasarmille vangiksi.
Kevät alkoi saada tummia sävyjä, kun punaisia tuomittiin kuolemaan ampumalla.
August Ronkainen, Kertun isä ammuttiin ja haudattiin punaisten joukkohautaan. Kertun äiti lakkasi hymyilemästä ja Kerttu muisti vielä lähes 90-vuotiaana miten häntä, isän tyttöä sattui kovasti. Kesällä 1918 punaisten lapset, Kerttukin ystävänsä kanssa, joutuivat lähtemään kerjuulle maaseudulle. Joistakin taloista lapset saivat leipää, mutta toisista taloista lapset saivat lähteä tyhjin käsin ja haukkumisten kanssa, kertoi Kerttu 90-vuotiaana.
Myöhemmin 1930-luvun alussa Kerttu meni kihloihin Emil Heikkilän kanssa, joka oli joutunut Hennalan vankileirille 17-vuotiaana. Naimisiin he menivät kylläkin vasta 1960-luvulla, koska Emil sattui ottamaan yhden onnettoman viinaryypyn ennen vihkimistä. Kerttu ja Emil saivat kaksi tyttöä 1930-luvulla.
Kerttu oli elämänsä aikana Voikkaan tunnetuin ja parhain pyykkäri, jolle tehtaan johtajien vaimot toivat valkeat lakanansa pestäväksi. Tämä 150 cm pituinen laiha nainen työskenteli lisäksi rakennuksilla ja sairaalassa apulaisena. Iltaisin Kerttu toimi Voikkaan työväen teatterissa kuiskaajana. Voikkaalla Kerttu oli jokapäiväinen näky ison kassinsa kanssa pukeutuneena valkoiseen villatakkiin ja baskeriin. Tämä pienikokoinen työläisnainen oli kova tekemään töitä, rehellinen niin lähimmille ihmisille kuin vieraillekin. Hän eli pitkän elämän ja kuoli 101-vuotiaana terveyskeskuksessa
A. Filppu
