 Viljapelto Padasjoen Auttoisilla kesäkuussa 2019. Kuva: Elina Syrjänen. Päivä on jo mennyt mailleen ja yön lauha henki lepää luonnon yllä. On hämyinen keskikesän ilta, juhannusaaton ilta.
Tyynenä uinuu järven pintakin, jota pitkin venhe verkkain aironvedoin hiljalleen lipuu. Ja hauskasti liplattavat pienet somat vesiporeet venheen kokan edessä. Lammen keskiselällä olevan saaren kaislikon rinnassa soutaa sorsaperhe, emo edellä ja poikue hiukan jäljessä. "Krak... krak... krak", ääntää emo hätääntyneenä venheen lähetessä, vaaraa tajuten. Taitavat pienoiset olla ensi kertaa vasta vesillä, niin ovat vielä hennon ja avuttoman näköisiä, ja siksi kai emo niin huolissaan pienoistensa takia onkin. |
Kaikkea kirjoista...kuten A. Filpun, E. E. Leivon, Aksel Sulkan ja Elina Syrjäsen kirjoituksia, tarinoiden taustoja ja Topias Leivon tekstejä. Arkisto
June 2021
Aiheet
All
|
RSS Feed
