Päivä on jo mennyt mailleen ja yön lauha henki lepää luonnon yllä. On hämyinen keskikesän ilta, juhannusaaton ilta. Tyynenä uinuu järven pintakin, jota pitkin venhe verkkain aironvedoin hiljalleen lipuu. Ja hauskasti liplattavat pienet somat vesiporeet venheen kokan edessä. Lammen keskiselällä olevan saaren kaislikon rinnassa soutaa sorsaperhe, emo edellä ja poikue hiukan jäljessä. "Krak... krak... krak", ääntää emo hätääntyneenä venheen lähetessä, vaaraa tajuten. Taitavat pienoiset olla ensi kertaa vasta vesillä, niin ovat vielä hennon ja avuttoman näköisiä, ja siksi kai emo niin huolissaan pienoistensa takia onkin. Parvi häviää kaislikon suojaan, josta vielä hiljainen emon äännähdys kerran kuuluu. Vastaisen rannan lahden pohjukassa, jota kohden venheeni soluu, kyyhöttää salon eläjän vaatimaton asumus. Nummen rinnassa, tuuheitten koivujen suojaamana, joitten riippaoksat miltei veteen kurkoittavat, seisoo asuinmökki, mutta muut rakennukset ovat hiukan sivummalle mikä minnekkin sijoitettuna. Maailman hälyyn ja sen suomiin riemuihin kyllästyneenä olen lähtenyt ilman varsinaista päämäärää etsimään vallattoman olemukseni ratoksi jotakin parempaa, jotakin kauniimpaa, johon etsivän sieluni kaipuu on. _ _ _ Hiljaisesti nousen maihin, etten tienoon rauhaa rikkoisi, sillä tuntuu kuin olisin tullut ikuisen rauhan maille, jonka asumasijoilla onni ja elämän hyvinvointi asustaa. Äsken kylvötty sauna huokuu vielä makeaa lölyä. Sen ovi on jätetty raolleen. Tarhassaan navetan edustalla lepää mökin maidonantaja, vasikka vierellään. Verkkaan jauhavat sen leuat märepalaa hienoksi, aina tovin takaa hetkeksi työnsä seisauttaen palaa vaihtaessaan. Pieni odotus, jolloin rinnasta suuhun käsin nousee kuin kerä, sitä seuraa nytkäys kaulalihaksissa ja samalla kellokin lehmän kaulassa somasti kalahtaa. Aitan perän takana kalkattaa hevosen kello helähtäen silloin tällöin kuuluvammin, kun se iniseviä yöitikoita päällään torjuu. Ahonreunuksen kuusikossa laulaa lahorastas, ja kauempaa lehdon takaa kuuluu käen helkkyvä kukku. Asumuksen ihmiset ovat vielä valveilla, vaikka jo onkin yön aika. Äsken ovat kenties iltasensa syöneet, koska mökin vaimo suorii pöydältä ruoan tähteitä pois. Isäntä istuu porraspuulla piippuaan poltellen, katse luotuna heilimöivään ruispeltoon, jonka reuna ylettyy aina tuvan perässä olevan kamarin seinustaan asti. ˗ Hyvää iltaa. ˗ Iltaa, vastaa isäntä lyhyeen ja antaa kätensä tervehdykseen. Karkea on miehen koura ja sormetkin känsittyneet kivikoviksi. Ne ovat työn jättämät merkit. Ehkä lienevätkin lukemattomat ne kerrat, kun ovat kirveen, kuokan ja lapionvarren ympärille olleet puristettuina. ˗ Onpa tämä kesäinen yö ihana, sanoo hän. Ja hetken vaitiolon jälkeen lisää: ˗ Mutta nythän onkin juhannusyö. Elämän keskipäivän ylittänyt jäykkäotteinen hämäläiskorvenraataja herkistyy puhumaan. Hän kertoo elämänsä varrella sattuneista seikkailuistaan, erheistään ja onnestaan. Ja kertoo siitäkin, kuinka elämä tänne tultua ensi vuosina oli ankaraa, mutta nyt muistellen kuin satua. Naulassa tuvan seinällä riippuu kannel, se on vielä perua hänen nuoruusajaltaan. Kieletkin kaikki ovat ruosteen tummentamat. Se otetaan alas, ja jäykät sormet löytävätkin sen kielistä säveleen. Löytävät toisenkin, tutun kansanlaulun, kaikkien tunteman. Tuntuu kuin olisin näkemässä vuosisatojen takaista Väinämöisen aikaa. Mutta kotoinen tunne sen matalan mökin ilmapiirissä tuntuu vieläkin voimakkaampana silloin, kun kanteleesta helähtää sävelmä sanoihin: On Suomi maista suloisin, vaan Häme siitä kallehin! Sen tuskin tiedän vertaista niin kaunista, niin herttaista kuin kulta Hämeen maa! Sulautuu soittajankin mieli, sillä lopulta tapaa särisevä ääni laulun sanoja, sen viime säkeistöä soittaessaan. _ _ _ Kun kulkija hiipii kesäisen yön hämärässä matalan majan ovesta ulos, niin heilimää tekevät ruistähkät mökin seinustapellolla, nyökkäävät kuin tervehdykseksi. Ja kulkijan rinnassa tuntuu kuin olisi hän paljon rikkaampi kuin äsken rantapolkua ylös noustuaan. Topias Leivo Teksti on julkaistu alkujaan Etelä-Suomen Sanomissa. Julkaisuvuosi ja -päivämäärä ei ole tiedossa. Comments are closed.
|
Kaikkea kirjoista...kuten A. Filpun, E. E. Leivon, Aksel Sulkan ja Elina Syrjäsen kirjoituksia, tarinoiden taustoja ja Topias Leivon tekstejä. Arkisto
June 2021
Aiheet
All
|