Päivä on jo mennyt mailleen ja yön lauha henki lepää luonnon yllä. On hämyinen keskikesän ilta, juhannusaaton ilta.

Tyynenä uinuu järven pintakin, jota pitkin venhe verkkain aironvedoin hiljalleen lipuu. Ja hauskasti liplattavat pienet somat vesiporeet venheen kokan edessä. Lammen keskiselällä olevan saaren kaislikon rinnassa soutaa sorsaperhe, emo edellä ja poikue hiukan jäljessä.

"Krak... krak... krak", ääntää emo hätääntyneenä venheen lähetessä, vaaraa tajuten. Taitavat pienoiset olla ensi kertaa vasta vesillä, niin ovat vielä hennon ja avuttoman näköisiä, ja siksi kai emo niin huolissaan pienoistensa takia onkin.

Topias Leivon helatorstaille 1920 päiväämä, nimimerkillä Toivo Koivikko kirjoittama Lehtiä päiväkirjastani on runollinen kuvaus kotipihan heräämisestä kevääseen. Sata vuotta sitten helatorstaita vietettiin 13. toukokuuta. Tekstin miljöön esikuvana on todennäköisesti juuri Leivon kotitila Puustelli, jonne Topiaan isä Adam Heistola muutti perheineen vuonna 1898. Vielä ei ole selvillä, missä lehdessä kirjoitus alun perin julkaistiin. Leppoisaa pyhää ja lukuiloa!

Pääsiäiseen ja sen viettoon sisältyi entisaikaan monta merkityksellistä seikkaa. Juhla itsessään oli vuoden suurimpia juhlia, jonka vuoksi sinä aikana tehdyt taiatkin elämään hyvinvointia tuottavina olivat varsin merkityksellisiä. Luonnosta ja siihen aikaan vallitsevista sään oloista otetuista merkeistä niin ikään ennustettiin tulevan kesän vaiheet.

Helluntai kuuluu pääsiäisen ja joulun ohella kirkkovuoden kolmen suurimman juhlan joukkoon. Ensimmäinen helluntai oli kristillisen kirkon perustamisen päivä. Kansanperinteessä helluntai puolestaan on puolison etsimisen ja sään ennustamisen päivä, ja näitä teemoja voi löytää myös tästä Topias Leivon kirjoituksesta Helluntaina, joka on julkaistu alun perin Etelä-Suomen Sanomissa.