E. E. Leivo: Isoisäni Topias Leivon tuotanto

Monipuolinen Topias Leivo oli kansankirjailija, kansanperinteen kerääjä, pelimanni, lehtimies ja metsänvartija. Kuva on Leivon perheen kotialbumista.

Eläessään Topias Leivo (1893–1979) oli Padasjoella ja Hämeessä paikallisen kulttuurielämän kulmakiviä. Hänen kirjallinen tuotantonsa oli vertaansa vailla käsittäen mm. novelleja, pakinoita, esseitä historiasta, kotiseudusta ja kirjallisuudesta sekä suuren määrän runoja. Vuonna 2018 Leivon syntymästä on kulunut 125 vuotta. 

Topias Leivon isä Adam Heistola (myöhemmin Puustelli hänen kotikylästään ostamansa sotilaspuustellin mukaan) oli paljasjalkainen auttoislainen. Topias sisarineen muutti sukunimensä jo varhain Puustellista Leivoksi.

Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta isoisäni luki runsaasti ja kehittyi ajan myötä taitavaksi kirjoittajaksi. ​Kirjoituksissaan Topias Leivo kuvaakin paljon lapsuuttaan ja ajan oloja. Hän kävi jonkin aikaa Auttoisten kansakoulua, mutta oli muutoin kirjoittajana itseoppinut.

Ensimmäiset tekstinsä hän julkaisi jo 19-vuotiaana, vuonna 1912. Varsinaisen elantonsa hän hankki metsänvartijana Padasjoen kunnan ja seurakunnan palveluksessa. 

Topias Leivo oli paikalliskulttuurin ylläpitäjä ja tallentaja, ja hänen merkityksensä Auttoisten kylän ja koko Padasjoen kunnankin kulttuurielämälle oli suuri. Hän kirjoitti varsinkin kotiseutunsa historiasta ja kulttuurista.

​Artikkeleita julkaistiin pääosin hämäläisissä lehdissä kuten Lahti-lehti, Hämeen Sanomat ja Etelä-Suomen Sanomat, jossa hän toimi avustajana, “nurkkasihteerinä”, raportoiden Padasjoen kuulumisia. Hän sai palkintoja myös useissa kirjoituskilpailuissa. 

Topias Leivo toimi ns. nurkkasihteerinä useiden vuosien ajan. Kuva on Etelä-Suomen Sanomien artikkelin lehtileikkeestä, jonka julkaisuvuosi ei valitettavasti ole tiedossa.

Topias Leivolta on jäänyt jälkipolville historiallisia tutkielmia, riemastuttavia pakinoita – myös paikallismurteella kirjoitettuja – ja novelleja eri nimimerkeillä (muun muassa Toivo Koivikko, Vaari, Juuso, Paavo, Eero Järvi) sekä ainakin yksi pienoisromaanikäsikirjoitus.

Leivo keräsi kansanperinnettä ja lähetti kirjoituksiaan Muinaistieteelliselle toimikunnalle, esimerkiksi vuonna 1963 laajuudeltaan 234 sivun käsikirjoituksen Entisajan kansanelämästä Padasjoella (asutustarinat, rakennukset, maatalous, karjanhoito, kotiteollisuus, metsästys ja kalastus, parannustavat, ruokalajit ja ruokailutavat, vuotuisjuhlat, merkkipäivät, sääenteet, nautintoaineet, nuorison leikit ja huvitukset, tuutulaulut ja lorut, rankaisutavat, nälkä- ja katovuodet). Tämä kirjoitus on Museoviraston kansatieteen käsikirjoitusarkistossa. 

Parhaiten vanhat padasjokelaiset kuitenkin muistanevat Topiaan hänen monista runoistaan, joita häneltä tilattiin kunnan ja monien muidenkin organisaatioiden juhliin. Leivo perusti 30-luvulla Auttoisille kyläkirjaston, jonka toimintaa hän pyöritti aina 60-luvulle saakka. Kyläkirjasto oli Auttoisten kansakoulun tiloissa, jossa nykyään sijaitsee taidekeskus Ars Auttoinen.

Niin ikään hän toimi Auttoisten kansakoulun taloudenhoitajana ja Auttoisten Maamiesseuran hallituksessa. Kaikesta hän kirjoitti ja raportoi jättäen näin jälkipolville dokumentteja oman aikansa elämästä ja tapahtumista.

Leivo oli mukana Padasjoen Sanomien syntyhetkissä ja toimi lehden asiamiehenä Auttoisilla. Lehden perustamisesta lähtien hän kirjoitti lehteen muun muassa pakinapalstaa nimeltä Juuson jorinaa. 

Nuorempana musikaalisesti lahjakas Topias kierteli myös pelimannina. Usein hänen vaimonsa Lempi olikin kuuntelemassa Topiaan soittaessa tansseissa viuluaan. Tämä soitin roikkuu nyt Puustellin tuvan seinällä.

Topias Leivon mukaan on nimetty myös muuan hänen juhlissa usein soittamansa polkka, Topiaan polkka. Leivo runoili myös Padasjoen laulun. 
​
E. E. Leivo 

Topias Leivo kotitalonsa Puustellin pihalla. Kuva on Leivon perheen kotialbumista.