Hanaporin kaupunki

Auttoisten Hanaporinkatu vuonna 1929. Kuvaaja Kaukoranta Toivo. Museovirasto – Musketti, Kansatieteen kuvakokoelma.

Aikoinaan jo 1700-luvun alkupuolella oli Padasjoella vilkas kauppapaikka Toukola, joka sijaitsi kirkonkylässä kirkon ja Päijänteen rannan välisellä alueella. Kauppatie lännestä idän suuntaan kulki jo tuolloin kenties nykyisen Auttoisten kautta ja kun 1700-luvun keskivaiheilla Ruotsin kuningas Kustaa III kävi Suomessa ulotti hän matkansa myöskin Padasjoelle kyseiselle kauppapaikalle Toukolaan. 

​Kuningas totesi kauppapaikan niin hyväksi, että hän määräsi perustettavaksi kaupungin siihen. Jostain syystä kuitenkaan kaupunkia ei siihen perustettu. 

​Noihin aikoihin tai kohta sen jälkeen Padasjoki sai kuitenkin kaupungin, sillä Auttoisten kylän yksi osa, käsityöläisten asuttama alue, sai nimekseen Hanaporin kaupunki.

Tarkkaa tietoa Hanaporin syntymisestä ei ole, mutta perimäpuheiden mukaan nimi tuli tuolloin 1700-luvun keskivaiheilla tai vähän sen jälkeen. 

Vanhanajan Hanapori näyttikin sen ajan kaupungilta tiheän asutuksensa johdosta. Valtatieltä erkani mäenrinteen alareunassa luikerteleva kapea tie, jonka varteen molemmille puolille oli rakennettu rakennuksia hyvin tiheään. Asuinrakennuksien lisäksi alueella oli paljon talousrakennuksia, eli jokaisen asuttavan mökin tarpeelliset ulkorakennukset. 

Varsinaisesti Hanaporin synty lähti siitä, kun maahamme perustettu sotalaitos määräsi kyläkunnittain palkkaamaan sotilaita. Pitäjät jaettiin ruotuihin, ja ruodun käsitti useamman talon yhteenliittymä.

Auttoisilla oli kaksi ruotua, joten kylän oli pidettävä yllä ja elätettävä kaksi sotilasta. Sotamiesten asunnot olivat Hanaporin kohdalla ja sotilaille oli luovutettu peltoalaa, joka käsitti alueen Hanaporin tiestä mäkeä ylös. Kylän molemmat ruodut joutuivat rakennuttamaan asunnot ja tarpeelliset ulkorakennukset sotilaille, heidän hyvinvointinsa ja elämänsä turvaksi.

Hanapori kuvattuna Auttoisten kylänraitilta talvella 2018. Entisaikoina rakennuksia oli enemmän ja asutuskin paljon nykyistä tiheämpi. Kuva: Elina Syrjänen.

Kun sitten ruotulaitos hävitettiin ja sotalaitos perustettiin uudella tavalla, joutuivat Hanaporinkin sotilaiden asumukset ja viljelysala kylän yhteiseen omistukseen. Koska kylässä oli toimitettu isojako jo aikaisemmin, joutui sotilaiden peltoalue kylän yhteisomistukseen.

Tämän johdosta ei ollut muuta tarkoituksellista keinoa kuin jakaa kyseinen peltoalue moniksi kapeiksi saroiksi, kylän jokaiselle talolle yksi sarka. 

Nämä kapeat sarat talot sitten vuokrasivat tilattomille asukkaille jo Hanaporissa asuville ja muillekin, jotka sitten vuokrattuaan saran rakensivat sen alapäähän mökin. Näin syntyi Hanaporin kaupunki, jonka nimestä ei paljon ole syntytietoa, mutta perimätietojen mukaan joku ruotusotilas alkoi puhua Hanaporista kuultuaan sen sorttisen sanan tarkastuskäynnillä olleelta esimieheltään. 

Kuitenkin Hanaporin kaupunki on ollut auttoislaisten hyvin tietämä kylänosa, ja siihen liittyvien kapeitten sarkojen mukaan mäkeä on sanottu Sarkainmäeksi. 

Topias Leivo

Lisää Auttoisten kylästä ja sen historiasta voit lukea seuraavista Auttoisten kylää käsittelevistä kirjoista:  

Auttoinen - kylämme. Tekijät Pentti Vuorinen, Sirkka Tuoreniemi ja Leevi Leivo. Koria 1987. 
Auttoisten tarinat. Tekijät Pentti Vuorinen, Sirkka Tuoreniemi ja Leevi Leivo. Koria 1988. 
Auttoinen elää. Tekijä Pentti Vuorinen. Koria 1992. 

Hanaporin kaupungissa sijaitsee myös Puustelli-niminen tila, josta Puustellin tarinatkin on saanut nimensä.
​