Poimintoja vanhan kansan merkkipäivistä

Puustellin tarinoiden joulupaketti

Puustellin tuvan joulutunnelmaa. Kuva: Elina Syrjänen

Topias Leivo keräsi perimätietoa ja kirjoitti runsaasti erilaisia tekstejä Auttoisten ja Padasjoen historiasta "omien näkemystensä sekä edesmenneitten vanhusten kertoman mukaan". Tässä tekstissään hän kertoo, miten kansa aikanaan ennusti joulunajan, uudenvuoden ja loppiaisen sään perusteella tulevan vuoden kulkua. 

Itä talven istuttaa, länsituulet lämpöiset tuo
 - padasjokelainen entisajan sanonta

Entisajan kansalla oli kautta vuoden merkkipäiviä, joiden sään vaiheista ennustettiin edessä olevan vuoden kulku. Niistä ennustettiin vuodenaikojen vaiheet, viljankasvut, hallat, yleissadot ja jopa tautivuodet.

Kaikki pienemmätkin seikat pantiin tarkoin muistiin, kaikki, mitä kunakin merkkipäivänä oli tapahtunut. Niinpä sen johdosta voitiinkin jo etukäteen varautua kaiken varalle. 

Varsinkin vuodenvaihteessa oli jokainen päivä erikoisen tarkasti huomioitava, sillä niistä ylimalkaan saatiin tietää koko edessä olevan vuoden sään suhteet. Muut vuoden varrella olevat päivät antoivat tietoisuutta jokaisesta seikasta yksityiskohtaisemmin. 

Tulisi liian pitkäksi luetella kaikkia pikkuseikkoja, mitä kustakin päivästä oli varteenotettavaa, joten jätämme sen ja teemme pitkin matkaa poimintoja tärkeimmistä. Aloitamme siis luetelman joulusta. 

Auttoisten Porraskoskentie auringon laskettua tammikuun lopussa 2018. Kuva: Elina Syrjänen.

​Jos joulun alustaviikolla tai kohta sen jälkeen on ilmassa sumua ja se laskeutuu lähelle maanpintaa, on se merkkinä juhannuksen aikana vallitsevista halloista. 

Joulunaikainen yksi kirkas päivä merkitsee heti, että juhannuksen aikana on yhdeksän poutapäivää yhteen jaksoon. 

Jos joulupäivänä paistaa aurinko edes niin kauan kuin mitä hevoselta menee aikaa kun se ympäri kääntyy, niin tulee hyvä viljavuosi. 

Jos joulupäivää vasten oleva yö on kirkas, selkeä ja taivas tähdessä, on odotettavissa hyväsatoinen ruisvuosi, ja samoin jos se yö oli selkeä, niin lehmien vasikat menestyivät hyvin. 

Jos joulupäivänä tai jouluyönä oli niin kylmää, että katajien neulaset muuttuivat punerviksi, niin tuleva kesä oli hallainen. 

Jos metsä puhdistui lumesta kolmea vuorokautta ennen uudenvuodenpäivää, niin se oli merkkinä hyvästä sadosta kaikissa viljoissa. 

Joulun ja loppiaisen välipäivien säästä riippui ja siitä saatiin tietää suurin piirtein koko vuoden sään vaiheet. 

Hanaporissa sijaitseva nyt jo kuivunut entinen Hievasjärvi, Hievanen, tulvi huhtikuussa 2018 lumien sulettua. Mitähän vanha kansa olisi tuuminut tästä? Kuva: Elina Syrjänen.

Niinpä siis: 
​
Millaista säätä ja ilmaa joulupäivänä, niin sellaista tammikuulla; millainen tapanina, sellainen helmikuulla ja niin edelleen. Aamupäivän piti merkitä alkupuolta kuukaudesta ja iltapäivän loppupuolta. 

Jos uudenvuodenyö oli pilvinen, ei ollut suurtakaan toivoa vasikoiden menestymisestä. Sanottiin myös näin: jos on usva uunna vuonna, niin on halla heinäkuussa, on talvi keskellä keseä. 

Ja myöskin: mikä ilma uunna vuonna, sitä sää juhanina. 

Jos uudenvuodenpäivänä aurinko edes pilkahdellen näkyy, tulee hyvä marjavuosi. Ensimmäisestä suojasta uudenvuodenpäivän jälkeen sanottiin olevan 200 päivää rukiinleikkuuseen. 

Ja ensimmäisestä karmutuulesta (metsänkylvötuuli) yhdeksän viikkoa järvien aukenemiseen. 

Sanottiin niinkin, että loppiaiseen mennessä on puolet talven lumista satanut.

​Jos loppiaisyönä oli taivas tähdessä, niin se ennusti hyvää ohravuotta. Sama oli seuraus, jos metsä oli loppiaispäivänä huurteessa. 

Auttoisten Sarkainmäki 6. tammikuuta 2018. Kuva: Elina Syrjänen.

Tammikuun jälkipuoliskoksi toivottiin tiukkaa ja jatkuvaa pakkaskautta. Jos niin oli, niin seuraus oli suotuisa. 

Yleinen sanonta olikin: jos ei pauku Paavalina (Paavon päivä 25. päivänä tammikuuta), niin ei hellä heinäkuulla. 

Talven yli taivallus oli ikävää, mutta alkupuoli, muun muassa joulun edusta, ikävääkin ikävämpää, sillä päivä lyheni lyhenemistään, joten Tuomaanpäivän tienoilla oli vain kaksi hämärää, joita erotti hetkellinen vaaleus. 

Mutta heti joulusta ylipäästyä sai ihmismieli jo virikkeitä, sillä siitä lähtien alkoi päivä taas pidentyä. Tapaninpäivänä se oli kukonaskelta pisempi kuin joulupäivänä.

​Topias Leivo