Talvisodan päättymisestä 80 vuotta

Topias Leivo: Urhojen muistoksi

Haavoittuneen kuljetusta Taipaleella tykistötulen aikana joulukuussa 1939. Kuvaaja: Blomberg/SA-kuva

Topias Leivon (1893 - 1979) juhlaruno Urhojen muistoksi esitettiin alun perin Padasjoella sankarivainajien muistomerkin paljastustilaisuudessa sunnuntaina 4.7.1948. Talvisodan päättymisen merkkipäivän kunniaksi runo on luettavissa nyt myös Puustellin tarinoiden blogissa.

Urhojen muistoksi

On tuhanten rantain ja tuiskujen maa
tämä Suomemme rantama rukka.
Se on tuhanten surujen tuttu maa
kuni viimassa värjyvä kukka.
Sitä tahdomme silti me rakastaa;
oi armahin Pohjolan maa.

Monet vaiheet on nähnyt tää Suomenmaa,
hätäpäivät ja vainojen ajat.
Usein kuokkansa vaihtaa sai tapparaan,
tehdä korpihin piilimajat.
Mikä vainon uhmalta ehjäksi jäi,
sen armoton halla taas löi.

Siitä asti kun kansamme muinoisin
elintilaansa tänne loi.
Se altisna sortohon mahtavain,
joka hetki on ollut ain'.
Mutta uskoen onnehen uuden koin
ajast' aikahan kestänyt on.

On kansa tään Suomen kuin katajapuu,
se on sitkeä, jäykkä ja vakaa.
Silloin onnensa päivät kirkastuu,
kun kohtalot yksissä jakaa.
Näin veljeys voima on murtumaton
ja se kestää ja säilyvi yhä.

Kuni eilisen muistamme päivän sen,
syysharmajan hyisen ja tumman.
Rajumyrsky kun vasama pitkäisen
yli leimahti Karjalan kunnaan.
On vaarassa jälleen Suomenmaa,
tuhatrantojen Pohjolan maa.

Kuin yhtenä nousi taas Suomen mies
kuni taatotkin muinoisin.
Sama usko ja uljuus, vaikk' kulkevi tie
kohti myrskyn taas hurmeisen.
On katseensa tyyni ja sees kui yö,
onhan vaa'assa kohtalo maan.

Nousi täältäkin kontiot konnuiltaan,
suku jäämien jäykkä ja vakaa.
Kera miesten Savon ja Pohjanmaan
taas kohtalot yksissä jakaa.
Sama tyyneys kasvoilla, jäykkyys pään,
kuni astuen aurallaan.

Jyly pauhu ja melske tuhotyön
yhä kasvaa ja laajenee.
Ja peittämä mustan murheen yön,
maa jo Karjalan vaikenee.
Kotirauniot tuhkana sauhuu sen
ja sen heimolla mieron tie.

Taipaleenjoki oli Yrjö Jylhän runoa mukaillen Tuonelanjoki myös kaikille seitsemälle JR 63:n kaatuneille padasjokelaisille. Kuvassa Lossi Taipaleella. Kuvaaja tuntematon/SA-kuva.

Se myrsky, mi jälleen tyyntyi taas,
monen tästäkin joukosta vei.
Moni sortui keskellä miehuuttaan
kodin vaalija armainen.
Elo nuori kuin alkavan päivän koi
moni siellä myös sammui pois.

Te sankarit povessa syntymämaan,
on muistonne kallis ja pyhä.
Ja syvälle kansamme historiaan
on nimenne kätkeytyvä.
Taas vaakunakilpenne kirkkaammin
yli aikojen kauas hohtaa.

Viha teitä ei vienyt taistelemaan,
ei pyyteenne mainetyöt.
Vapauttamme nousitte puolustamaan
ja uhkaa orjuusyön.
Pyhä oikeus kalpanne nousuhun sai,
ja rakkaus syntymämaan.

Pyhät kellot taas meitä nyt kutsuneet on
tutun temppelin juurehen tähän.
Pyhä kaipuuko jälleen taas tuonut on
elon Herraa nyt kiittämähän.
Sama kaipuuko toi, mikä taatotkin sai
tähän luomaan temppelin kerran.

Toki niinkin kai, mutta kuitenkin
ylin tunne on tuntua surun.
Monen poskella kyynel kirveltävin
ja myös rinnoissa polte on surun.
Elon toivo kuin ijäksi mennyttä ois'
eikä lohtua löytyä vois'.
- -
Ylin johtaja kaikkien kansojen,
ikivaltias armollinen.
- Oi turvaa Sä askelet orpojen
elon pitkällä matkallaan.
Suo kuivua vuolahat kyynelvuot,
ota suojahas Suomenmaa.

Topias Leivo 

Yllä olevan juhlarunon sisältänyt leike löytyi Leivon papereista, mutta valitettavasti siitä ei ilmene mikä lehti sen julkaisi. Syy runon julkaisuun kyllä mainittiin juhlaa seuraavalla viikolla ilmestyneessä lehdessä, jonka mukaan [juhlaruno] "lyriikan alalla maallikon henkilön kirjoittamana ansaitsee julkisen sanan kautta laajemmankin lukijapiirin."

Talvisota vei 45:n ja jatkosota 122 padasjokelaisen hengen (Ahtiainen & Tervonen 2014, 476). Padasjoen sankarivainajien muistomerkin suunnitteli Toivo August Tulokas ja valmisti lahtelainen Mikkolan Kiviveistämö. Padasjoen muistomerkistä löydät kuvia esimerkiksi Sotasampo.fi-sivustolta.

 

Taipaleelta. Kuvaaja tuntematon/SA-kuva.