Miksi päädyimme myymään omakustanteita? Puustellin tarinat -kirjallisuusseura järjesti elokuun ensimmäisenä viikonloppuna tempauksen, jollaista Suomessa ei ollut koskaan aiemmin tehty: pystytimme omakustanteiden pop-up-kirjakaupan seuran syntysijoilla Auttoisten kylässä Padasjoella, jossa kirjakauppamme oli ensimmäinen vuosiin. Yhteistyökumppaneiksi saimme Taidekeskus Ars Auttoisen ja Books on Demandin. Tässä kirjoituksessa kerromme, millaista oli pyörittää pop-upia ja miten siinä kävi. Kirjallisuusseuramme on aivan uusi, vasta tänä vuonna rekisteröity, joten pop-up-kirjakauppa oli ensimmäinen tapahtumamme. Yhdistyksen tavoitteena kun on edistää kirjallisuuden kulutusta ja lukemista sekä kustantaa seuran jäsenten teoksia. Kirjakauppapop-upin tarkoituksena oli nostaa esille laadukasta ja mielenkiintoista omakustannekirjallisuutta ja lisätä omakustanteiden arvostusta. Toki meillä oli omakin lehmä ojassa, ovathan seuran jäsenet kustantaneet neljä omaa kirjaa, joille halusimme näkyvyyttä. Pop-upimme valikoimassa oli 30 omakustantajan kirjoja, teosnimekkeitä 44. Niiden valinnassa tähtäsimme monipuolisuuteen ja laatuun. Otimme huomioon myös potentiaalisen asiakaskunnan ja paikallisuuden. Myynnissä oli muun muassa lasten- ja nuortenkirjoja, fantasiaa, historiallisia romaaneja, omaelämäkertoja ja pari dekkariakin. Pop-up-myyntikokemuksistamme voit lukea postauksesta Kokemuksia pop-up-kirjakaupasta, II osa - Mitä opimme kirjojen myynnistä. Mistä saimme idean pop-up-kirjakaupan perustamiseen? Itsekin Books on Demandilla kustantaneena kiinnitin jo pari vuotta sitten huomiota BoD:n verkkokirjakaupan nimikkeiden monipuolisuuteen ja aiheiden mielenkiintoisuuteen. Näyttää siltä, että BoD:n valikoima on siitä yhä vain monipuolistunut. Omakustanteiden valikoima on siis runsas ja ilahduttavan kirjava. Omakustanteita ei Suomessa kuitenkaan arvosteta samalla tavalla kuin jossakin muissa Euroopan maissa, mutta ehkä tilanne vähitellen muuttuu täälläkin. Sitä paitsi tällä hetkellä kirjallisuuden monimuotoisuutta pitävät mielestäni yllä juuri pienkustantamot ja omakustantajat. Omakustanteita ei johtavien suomalaisten kirjakauppojen hyllyiltä kuitenkaan löydy. Kyllä niitä netin kautta voi tilata, mutta ei niitä pääse missään selailemaan. Tähän halusimme muutoksen, joten pop-upin keskeinen tavoite oli tarjota ihmisille kerrankin mahdollisuus hypistellä kirjoja, joita ei kirjakaupoissa myydä. Tarjosimme myös tilaisuuden istuutua nojatuoliin ja lukea omakustanteita kaikessa rauhassa, vaikka samalla kahvista nauttien. Kaikki kirjat tulivat meille Books on Demandilta. Me puustellilaiset olemmekin suuressa kiitollisuudenvelassa BoD:lle tästä aivan uudenlaisesta yhteistyömuodosta. Meistä on huikeaa, että joku lähtee näin ennakkoluulottomasti mukaan toteuttamaan aivan uutta ideaa! Arvostusta kaivataan omakustanteille lisää Miksi minusta tuntuu, että kirja-alalla julkisuudessa esillä on vain suppea määrä teoksia ja kirjailijoita kerrallaan? Sellainen asetelma vääristää kirjallisuuden kenttää. Sitä paitsi tuskin kaikki suomalaiset haluavat lukea pelkkiä 20 teoksen bestsellerlistan kirjoja. Lisäksi kirjat häipyvät melko nopeasti uusien tieltä. Niistä tulee jätepaperia, ja monet loistavatkin teokset saattavat jäädä unhoon alta aikayksikön. Tai ehkeivät ne ole koskaan kunnolla esille päässeetkään - ennen kuin ovat jo makuloitavina. Mene ja tiedä. Onneksi monet kirjoista jatkavat elämäänsä kirjastoissa. Omakustanteita tämä ei kuitenkaan koske: suurta osaa omakustanteita ei tilata kirjastoihin koskaan, olipa kyseessä sitten mestariteos tai ei. Valtavirtakirjallisuus ja kaupalliset menestykset ovat tuottaneet minulle liiankin usein pettymyksen pliisuilla aiheillaan ja eräänlaisella kaikkia miellyttämään pyrkivällä keskinkertaisuudellaan. Ja jos minä, joka osaa halutessaan etsiä luettavaa ja joka tarttuu melko ennakkoluulottomasti uusiin tai etenkin vanhoihin teoksiin, ei innostu tarjolla olevasta valtavirrasta, niin miten kirjoista voi innostua sellainen, joka ei tiedä paremmasta? Entäpä jos pien- ja omakustanteiden joukosta löytyisikin se itselle sopiva kirja, teos, jota lukee mielellään? Tätä olettamusta vahvisti pop-up-viikonlopun kirjamyynti. Omakustanteet eivät automaattisesti ole B-luokan kirjallisuutta, vaikka näin yhä kuvitellaan. Jotkut aiemmin kustantamojen leivissä olleet kirjailijat ovat julkaisseet sittemmin myös omakustanteita - ja päin vastoin. Omakustanteen kohdalla voi siis yhä useammin törmätä kirja-alan raudanlujaan ammattilaiseen - tai ammattilaisiin, koska jotkut omakustannekirjailijat palkkaavat avukseen kustannustoimittajan ja turvautuvat kannen osalta graafiseen suunnittelijaan. Kiinnostus omakustanteisiin yllätti positiivisesti Meille järjestäjille pop-up oli hieno kokemus. Yllätyimme iloisesti kenties siksi, ettei odotuksia ollut. Myynti sujui kuitenkin jo ensimmäisestä päivästä lähtien, ja pop-upin kolmantena päivänä sunnuntaina myimme muutaman kerran jopa ei-oota. Pop-upin myynnistä voit lukea sarjan toisesta blogipostauksesta Kokemuksia pop-up-kirjakaupasta, II osa - Mitä opimme kirjojen myynnistä. Yksi onnistumisen syy lienee ollut saamamme julkisuus, muun muassa Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti aiheesta sekä netissä että lyhyesti printissäkin. Indiekirjailjat ja kirjojen ystävät levittivät tietoa sosiaalisessa mediassa. Eräs tuttuni kertoi pop-upin olleen Lahden radion menovinkeissä. Loimme pop-upille facebookiin tapahtuman, johon oli kokosimme pop-upiin liittyviä uutisia ja kuvia. Mitä pop-upin tiloihin tuli, Ars Auttoinen oli pop-upille ehkä täydellisin paikka ikinä, vaikka Auttoinen itsessään onkin pieni kylä. Viikonloppuna liikkeellä kuitenkin oli ihmisiä, näistä osa epäilemättä paikkakunnan kesäasukkaita. Myös padasjokelaisia lukutoukkia kävi meitä katsomassa, eihän kunnassa ole ollut minkäänlaista kirjakauppaa vuosikausiin. Elämyksellisyys avainasemassa Taidekeskus Ars Auttoisen rakennus on Auttoisten entinen koulu, joka lakkautettiin vuonna 2007. Pop-up oli sisustettu koulun eteiseen, jossa taiteilija Komugi Ando piti viikonlopun ajan pop-up-kahvilaa.
Komugin vohvelikahvila lisäsi pop-upimme elämyksellisyyttä olennaisesti. Tulimmekin siihen tulokseen, että jokaisella kirjakaupalla pitäisi olla kahvila. Onhan sellainen myös maailman ehkä kuuluisimmalla kirjakaupalla, Pariisin Shakespeare and Companylla! Monet pop-up-kävijät olivat meille ennestään tuntemattomia, ja jotkut kertoivat tulleensa Lahdesta saakka. Runsas kävijämäärä, arviolta 100 - 150 henkeä kolmen päivän aikana, oli sekin mieluisa yllätys. Kävijöitä riitti kaikille päiville, myös sunnuntaille, joka oli hiljaisin. Onneksi kirjat olivat siinä vaiheessa jo vähissä. Lisäksi kolme BoD-kirjailijaa - Janne Kellari, Skessa Kaukamaa ja S. A. Keränen - tulivat lauantaina paikan päälle omalla kustannuksellaan ja vapaa-ajallaan lukemaan kirjojaan yleisölle. Tästä olemme äärettömän kiitollisia! Tosin eipä liene kovin moni järjestänyt indiekirjailijoille tällaista mahdollisuutta - ei ainakaan erillistä kirjakauppaa. Toivottavasti joku muu tekee saman meidän jälkeemme. Kirjoja siis meni viikonlopun aikana kaupaksi enemmän kuin osasimme odottaa, minkä lisäksi myimme myös muutamia Puustellin tarinoiden kannatustuotteita kuten vihkoja ja mukin. Myynnissä oli myös Kadonneen valtakunnan aikakirjat -kirjasarjan kannen kuvituksen piirtäneen Satu Variksen tussimaalauksia. Elina Syrjänen, Puustellin tarinat ry:n perustajajäsen, omakustanteiden pop-upin ideoija Miten viikonloppu sujui ja mitä opimme kirjojen myynnistä? Siitä voit lukea sarjan toisesta blogipostauksesta Kokemuksia pop-up-kirjakaupasta, II osa - Mitä opimme kirjojen myynnistä. Comments are closed.
|
Kaikkea kirjoista...kuten A. Filpun, E. E. Leivon, Aksel Sulkan ja Elina Syrjäsen kirjoituksia, tarinoiden taustoja ja Topias Leivon tekstejä. Arkisto
June 2021
Aiheet
All
|