Kokemuksia pop-up-kirjakaupasta, II osa

Mitä opimme kirjojen myynnistä?

Yksi omakustanteiden pop-upin kirjailijavieraista oli S. A. Keränen. Hän on kirjoittanut kaksi kiiteltyä romaania Näkyviin piilotettu ja Symbioosi.

On aika kertoa tarkemmin siitä, miten Puustellin tarinoiden omakustanteiden pop-up-kirjakauppaviikonloppu Taidekeskus Ars Auttoisissa sujui. Me puustellilaisethan emme ole koskaan aikaisemmin pyörittäneet kirjakauppaa - emmekä mitään muutakaan kauppaa - joten on heti parasta tehdä selväksi, ettemme kuvittele olevamme yhden viikonlopun kirjakauppakokemuksen perusteella täysoppineita kirjakauppiaita, vaikka esitämmekin asiasta mielipiteitä. Tietyt asiat kuitenkin herättivät huomiomme, ja siitä kerromme tässä.

Aiemmassa blogikirjoituksessa valaisin pop-up-ideamme syntytaustoja.  Siitä voit lukea klikkaamalla Kokemuksia pop-up-kirjakaupasta, I osa. 

Nyt paneudumme pop-up-viikonloppuumme vähän tarkemmin tuomalla esiin kolme mielenkiintoista havaintoa.

1. Kirjat kiinnostavat

Siitä osoituksena on pop-up-kirjakaupassamme poikenneiden asiakkaiden määrä.
 
Kun kirjoja on tarjolla, ihmiset näyttävät ostavan niitä, omakustanteitakin. Kukaan asiakkaistamme ei tullut etsimään tunnettuja bestsellereitä, vaan löytääkseen jotakin luettavaa. Kenties osa tuli uteliaisuudesta omakustanteisiin, eihän niihin kivijalkakaupassa juuri koskaan törmää.

Asiakasvirtaan epäilemättä vaikutti sekin, että Padasjoella ei ole ollut kirjakauppaa vuosikausiin. Lisäksi omakustannepop-upillamme oli uutuusarvoa: kukaan ei ollut tehnyt vastaavaa koskaan aikaisemmin. Tempauksemme oli ensimmäinen omakustanteiden kivijalkakirjakauppa yhteistyössä Books on Demandin kanssa.

Taidekeskus Ars Auttoinen on paikka, joka herättää mielenkiintoa aina kuin siellä tapahtuu jotakin. Lisäksi monille ovat tulleet jo usean taidenäyttelykesän ajalta tutuksi taiteilija Komugi Andon houkuttelevat kahvilaherkut.

Kuten aiemmassa postauksessani jo mainitsin, mielestäni jokaisen kirjakaupan yhteydessä tulisi olla kahvila. Pienessä pop-up-myymälässä meillä oli lokoisa lukunurkkaus nojatuoleineen, mutta toki kirjan sai halutessaan ottaa luettavaksi kahvilankin puolelle. 

2. Kun kirjavalikoima on monipuolinen, ihmiset löytävät haluamansa, ostavat kirjan - ja lukevat

Omakustanteiden pop-up-kirjakaupassa oli myös valikoima lastenkirjoja. Taiteilija Komugi Andon seinällä roikkuva teos "En halua tietää, joten juoksen" oli myynnissä niin ikään.

Suurissa kirjakaupoissa nimikkeitä on paljon. Vai onko sittenkään? Eikö kirjakauppaketjujen valikoima olekin supistunut viime vuosina? Eihän niiden valikoimasta välttämättä löydy edes pienkustantajien teoksia. 

Oman kokemukseni perusteella väitän, että hallitsevien kirjakauppaketjujen genrevalikoima on nykyään hämmästyttävän suppea, onhan se kaupallisin perustein valikoitu. Sama koskee markettien kirjaosastoja.  

Kirjanimekkeitä voi toki selailla mielinmäärin netissä ja nettikirjakaupoissa, mutta kivijalkakaupoissa niitä on murto-osa. Joitakin teoksia saa etsiä hyllystä kissojen ja koirien kanssa, ja monet ovat vain tilattavissa.

Suomalaisessa tai Akateemisessa kirjakaupassa omakustanteita ei voi hipelöidä koskaan. Juuri tästä syystä pystytimme pop-upin.

Poimimme myytävät kirjat Books on Demandin valikoimasta. Sen lisäksi pyysimme BoD:ia valitsemaan kirjoista osan, koska genretuntemuksemme on väkisinkin rajallinen. Emme joutuneet pettymään BoD:n valitsemiin kirjoihin, päin vastoin.

Omakustanteiden pop-upissamme oli 30 kirjailijan teoksia. Tutustuttuamme kirjoihin tarkemmin totesimme, että jokainen niistä oli yksilöllinen ja persoonallinen sekä aiheeltaan että toteutukseltaan.

Samalla käsitykseni kirjamarkkinoiden yksipuolisuudesta vahvistui: monia mielenkiintoisia teoksia ja genrejä jää varjoon harvojen ja valittujen jyrätessä markkinoilla.

Ei ihme, jos lukeminen ei kiinnosta.

Lukemisen lisäämiseksi tai ylläpitämiseksi kirjatarjonnan moninaisuutta pitäisi tuoda paremmin esiin. Harvalukuisten kirja-alan portinvartijoiden ei yksinään tulisi määrittää sitä, mitä esimerkiksi nuoren kannattaa tai ei kannata lukea.

Osa kirjaharrastajista juoksee laput silmillä suurten kustantamojen uutuuksien perässä, ja se heille suotakoon. Toisaalta hekin todennäköisesti tarttuisivat laadukkaaseen pienkustantajan teokseen tai omakustanteeseen, jos tietäisivät niiden olemassaolosta.

Tarjontahan ei sinänsä ole ongelma: pelkästään Books on Demandin verkkokaupassa on käsittämättömän laaja kirjo nimikkeitä.

Ars Auttoisten pop-up-kirjakaupan kahvilapuoli kuvattuna ennen avaamisaikaa.

3. Kirjojen myynti näyttää olevan oma taiteenlajinsa 

Kyseessä on ikään kuin naimakaupan välitys, jossa kirjakauppias toimii puhemiehenä.

Panimme merkille, että kirjamyyjän on tunnettava tarkkaan sekä myytävät kirjat että asiakkaan maku. Mielestäni kirjamyyjän tulisi olla samantyyppinen lukuvinkkari kuin asiansa osaava kirjastovirkailija.

Johtavien suomalaisten ketjukirjakauppojen myyjien taidoista en mene takuuseen. Syynä on se, että kohdalleni ei viime aikoina ole sattunut myyjää, joka pystyisi vakuuttamaan minut kirjan hankinnasta. Toisaalta voi olla, etten ostaisi tyrkyllä olevia bestsellereitä muutenkaan, koska makuni on niin selkeästi valtavirrasta poikkeava.

Osa myyjistä koettaa saada kirjan kaupaksi ostajasta piittaamatta, ja suosittelut ovat ympäripyöreitä. Vai mitä sanotte tästä:   
- Tätä kirjaa on ostettu paljon ja lukijat ovat pitäneet siitä, sanoi myyjä ja osoitti minulle valtaisaa kirjapinoa oven suussa.

Tämä kokemus on muutaman vuoden takaa, kun kysyin viikinkiajasta kertovien romaanien tarjonnasta (ennen omani valmistumista).

En ostanut kirjaa, koska myyjä ei osannut kertoa siitä mitään muuta. Kyseisestä kirjasta tuli bestseller, mutta minulle se oli pettymys lainattuani sen myöhemmin kirjastosta. Jos olisin luottanut myyjän epämääräiseen suositteluun, hankintani olisi mennyt pieleen ja olisin tuntenut heittäneeni vähäiset varani kankkulan kaivoon. Onneksi on kirjastoja.

Kirjan pitää löytää sopiva lukija, ja lukijan pitää löytää itselleen sopiva kirja. Kyseessä on ikään kuin naimakaupan välitys, jossa kirjakauppias toimii puhemiehenä.

Kirjailija Janne Kellari luki lauantain pop-up-yleisölle otteita romaaneistaan.

Meidän täytyi tuntea pop-upimme kirjavalikoima hyvin ja löytää siitä jokaiselle asiakkaalle oikea kirja. Pop-upin viimeisenä päivänä nimekkeitä oli jäljellä niin vähän, että myynti alkoi tuottaa vaikeuksia.

Voin paljastaa senkin, että kirjojen myynti ei oman kokemukseni mukaan tapahdu tiskin takana seisomalla. Jokaisen kirjan eteen täytyi pop-upissakin nähdä vaivaa.

Koin olevani apteekkari, joka etsii asiakkaan puutostilaan oikean vitamiinin tai ihotyyppiin sopivan voiteen. Tästä seurasi sekin, että pari kertaa kieltäydyin myymästä kirjaa, joka ei mielestäni sopinut ostajaehdokkaalle.

Siinä vaiheessa olin toki kartoittanut asiakkaan kirjamaun niin hyvin kuin kykenin hänen antamiensa vihjeiden perusteella. Toisinaan kyseessä oli tuttuni, jonka maun tunsin jo ennestään.

Kyselemällä saimme tietää lisää, ja saatoimme jopa tehdä ostopäätöksen asiakkaan puolesta. Lopuksi jäljellä saattoi olla kaksi mahdollista kirjaehdokasta, joista sopivampi valikoitui. Ostaminen ja myyminen oli dialogia asiakkaan kanssa.

On selvää, että näin toimien en koskaan tulisi kirjakauppiaana kylpemään rahassa, mutta ainakin koin kantavani vastuun asiakkaasta. Itse saatan ahdistua tartuttuani “väärään” kirjaan. Toki minulle väärä opus saattaa olla nappivalinta jollekin toiselle.

Kaikille ei siis voi myydä yhtä ja samaa, onhan kirjamakukin henkilökohtainen. Joskus sopivin tuote pop-upissamme saattoi kirjan asemesta olla Puustellin tarinoiden muistivihko kalenterin kera.
(Kerron muutaman sanasen myynnissä olleista oheistuotteista kolmannessa postauksessa.)

Tärkeää on, ettei kenenkään pitäisi koskaan joutua häpeämään omaa kirjamakuaan. Kukaan muu ei voi sekaantua siihen eikä arvostella sitä, ja myös kaikilla kirjoilla on oma arvonsa.

Bonus: Kirjakaupassa vieraili mukavia ihmisiä

Kuvassa Ars Auttoisten omistajan, muotoilija Teemu Salosen tekemä hylly täynnä omakustannekirjallisuutta.

Viikonloppuna vaikeita asiakkaita oli nolla henkilöä, ja tapasimme ainoastaan tavattoman fiksuja ja sympaattisia ihmisiä. Eikö se tavallaan todistakin oikeaksi väitteen lukutoukkien lisääntyneestä empatiakyvystä, johon muun muuassa aivotutkija Minna Huotilainenkin viittasi jokin aika sitten julkaistussa Helsingin Sanomien artikkelissa? Mene ja tiedä!  

Vielä kolmaskin pop-up-kokemuksiamme valottava blogipostaus on tulossa. Siinä pohdin muun muassa kirjan kannen merkitystä, kerron muutaman sanasen pop-upimme oheistuotteista ja teen jonkinlaisen yhteenvedon.

Elina Syrjänen
Puustellin tarinat ry:n perustajajäsen & omakustanteiden pop-upin ideoija.

Lue tästä ensimmäinen postaus Kokemuksia pop-up-kirjakaupasta, I osa.