Liinamaan Jussin joulukertomus

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2021!

Perjantaina 24.12.1954 eli jouluaattona 66 vuotta sitten Padasjoen Sanomien numerossa 24 julkaistiin kertomus Liinamaan Jussin kirjailijahaaveista. Miten mahtaa käydä Alapellon päättäväiselle isännälle?

Juho Liinamaa, tai oikeammin sanoen Liinamaan Jussiksihan sitä Alapellon isäntää yleisesti kutsuttiin, päätti ryhtyä kirjailijaksi. Oikein sellaiseksi mestariksi joka työkseen kirjoja tekee. Oli saanut tietoonsa että sillä ammatilla saa tehtyä rahaa niin paljon kuin haluttaakin.

Heti ensimmäisen kirjan valmistuttua myydään talot ja tavarat, maat ja mannut ja muutetaan Tiltan kanssa kaupunkin herraskomentoa pitämään. Ei tarvitse rehkiä savessa eikä mullassa, eikä Tiltankaan tarvitse koko ikäänsä lannan hajussa olla. Pöydän, oikein kirjoituspöydän ääressä vaan “pännällä” töitä tekee ja siinä kaikki.

Jussia oikein nauratti nämä valmiit suunnitelmansa. Ei toki sentään Tiltalle vielä mitään tästä virkannut.

– Ne naisväet kun pyrkii aina sotkemaan asiat alkuunsa, niin olkoon nyt vielä pimeydessä tuonnemmaksi, tuumaili Jussi, kun eräänä ennenjouluisena iltana palasi kylän kaupasta ja salaten työnsi kamarinsa pöytälaatikkoon povestaan, ostamansa rullaksi käärityn paperinipun. Huomispäivänä hän päätti aloittaa työn. Kun ei taloustyötkään olleet varsin kiireellisessä vaiheessa.

Yönsä nukkui Jussi huonosti, sillä ajatus seuloi aihetta kokoon. Hän kääntelehti toiselle ja toiselle kyljelleen. Täytyi kerran nousta ihan vasiten tupakoimaankin, jota ei muulloin ollut tehnyt. Ei antanut kuitenkaan hermostumiselle valtaa, sillä merkit osoittivat, että hän valmistui henkisesti siihen suureen tehtävään mikä hänelle oli määrätty.

Eihän se Liinamaan Jussin kirjailijaksi kutsumuksensa aivan yht'äkkinen ollut. Pari kertaa oli hän jo aikoinaan pitänyt kylässä perunkirjoituksen. Ja oli hän viime talvena kahdesti jo lähettänyt paikkakunnalle levinneeseen lehteen uutisenkin kun sai niihin kumpaiseenkin mukavan aiheen. Hiukan siellä toimituksessa olivat vaan muodostelleet hänen kynänsä jäljeltä, eikä muuta mitään. Ja pyysivät koreasanaisella kirjellä häntä joskus vastaisuudessakin lähettämään.

Siitä se into Jussiin syntyi.

Rauhattoman yö jälkeen Jussi asettui kamariinsa ja kielsi, ettei häntä turhan takia tultaisi häiritsemään. Ja niin hän sitten syventyikin työhönsä.

Jussi mietti ja mietti tunnin toisensa jälkeen aihetta mistä aloittaisi, mutta ajatus ei vaan alkanut toimia. Ei löytynyt edes nimeä kirjoitettavalle, vielä vähemmin muuta. Ja juuri kun hän on saamaisillaan päästä kiinni niin tuleekin Tilta kamarin ovelle ja sanoo olevan ruuan jo valmiina.

Tästäkös Jussi tulistui, ja tiuskasee vaimolleen että:  
– Senkös täytistä se nyt paraiksi, kun olin ihan alkuun pääsemässä!
– Minkä alkuun? Tiedustaa emäntä.

Jussi vaan ärähtää suuremmitta selityksittä vastaan:
– Älä kysele. Et sinä kuitenkaan ymmärrä.

Syönnin jälkeen aloittaa Jussi uudelleen “kirjailemisensa”, ja aatokset tekevät ankaraa työtä. Alku ei lähde juoksemaan vaikka kuinka pinnistelisi. Joitakin epämääräisiä luonnoksia saa vaan syntymään, mutta nekään ei  kuulosta edes lauseen muotoisilta.

Miettiessään löytääkin hän uuden aloitteen. Hän ei kirjoitakaan kirjaa vielä nyt, mutta jonkin kertomuksen ja lähettää sen jollekin lehdelle. Todellakin joululehdelle, sillä jouluunhan ei ole enää kuin runsas pari viikkoa, niin siihen sen kerkii aivan hyvin painaa vielä, miettii Jussi itsekseen. – Ei siis muuta kuin aihetta käsittelemään ja sitten sitä paperille pistämään kiireen kaupalla.

Aihetta ei vaan löydy senkään vertaa kuin äsken. Jouluaiheisia kertomusten otsikoita keksii hän vaikka kuinka paljon. Kirjoittelee joillekin liuskoille valmiiksikin ja koettaa niitä painaa muistiinsakin siltä varalta jos yön aikana sängyssä ollessa aatos alkaisi omia aikojaan kasaannuttaa sanoja lauselmiksi.

Mutta kun Jussi illan tultua oikaisi itsensä sänkyyn, niin ei hän tiennyt koko yön kulusta mitään. Vielä vähemmin siitä, kuinka ne aatokset kertomuksiin lauseista muodostuvat.

"Kun kynän piti aloittaa piirrellä kertomusta niin se olikin yhtä tottelematon kuin eilenkin ja ajatuskin tuntui ihan sekaantuvan. Muste kuivui terään jatkuvasti, vaikka Jussi sitä vähän väliä kastoikin pulloon." Kuva: Free-Photos, Pixabay

Reippaana miehenä aloitti Juhani Liinamaa taas aamulla kirjailemisensa. Ja päätöksenään oli, että iltaan mennessä on kertomus valmis. Olipa se sitten kuinka vaikeaa tahansa, mutta valmiiksi sen on tultava.

Yhden eilisistä liuskoistaan ottaa hän eteensä. Siinä onkin kertomuksen nimikirjoitus jo eiliseltään valmiina. “Joulu-iltana”, on sen nimi. Nyt hän kirjoittaa vaan otsikon alle: "kirjoittanut Johan Liinamaa."

Kun kynän piti aloittaa piirrellä kertomusta niin se olikin yhtä tottelematon kuin eilenkin ja ajatuskin tuntui ihan sekaantuvan. Muste kuivui terään jatkuvasti, vaikka Jussi sitä vähän väliä kastoikin pulloon.

Siinä taistellessaan tuntui kamarikin muuttuvan tukahduttavan kuumaksi. Hiki vaan virtasi miehellä kuin kovemmassakin työssä ollen. Täytyikin lähteä ulos vilvoittelemaan ja virkistymään. Siellä kävellessään keksikin hän uuden tuuman. Hän muistaa, että rakennuksen ullakolla on vanhojen lehtien roinaa. Siellä saattaa olla edellisiksi jouluiksi ilmestyneitä joululehtiäkin. Ja eiköpäs ollutkin. Jussi hyväksyikin niistä yhden kertomuksen, joka oli aiheeltaan aivan samanlainen kuin hänkin aikoi kirjoittaa.

Nyt alkoikin työ luistaa, ja ennen iltaa olikin kertomus: “Jouluiltana. Kirjoittanut Johan Liinamaa”, aivan valmis. Jussi laittoi kertomuksensa oheisine kirjoineen kuoreen ja lähtee kiiruulla viemään sitä postiin. Pihassa tulee vaimonsa vastaan ja kysyy, minne Jussi niin kiireellä meinaa. Ohi mennessään Jussi vaan virkahtaa:
 
– Kirjoitin joululehteen kertomuksen ja vien sen postiin.

Joitakin päiviä myöhemmin palautuu se Jussin joulukertomus takaisin, ja on siinä mukana ilmoituskin, että joululehteen aiotut kirjoitukset on lähetettävä jo heinä- tai viimeistään elokuun aikana. Ja sitäpaitsi lähettämänne kertomus oli toisen tekijän kirjoittama, ja julkaistukin jo toissa jouluksi ilmestyneessä julkaisussa.

– Kukapas sitä heinäaikana osaa joulusta kirjoittaa. Tokkos sitä sellaista mestaria onkaan.

Juho Liinamaa ei sen koommin enään aikonutkaan kirjailijan kultaisille päiville.

T. L.

Tekstin alla Padasjoen Sanomissa komeilevat ainoastaan nimikirjaimet T. L. mikä viittaa Topias Leivoon. Aina on teoreettinen mahdollisuus, että kirjoittaja on joku muu, joka on käyttänyt samoja nimikirjaimia. Epätodennäköistä tämä on kuitenkin on, sillä Leivon tyyli on tekstistä helposti tunnistettavissa.

Lisää jouluaiheita blogissa:
>> Joulun tullessa
>> Video: Vuosi elämää Puustellilaisittain - joulutervehdys 2019
>> Poimintoja vanhan kansan merkkipäivistä
>> Video: Joulutervehdys 2018