Päivä on jo mennyt mailleen ja yön lauha henki lepää luonnon yllä. On hämyinen keskikesän ilta, juhannusaaton ilta.

Tyynenä uinuu järven pintakin, jota pitkin venhe verkkain aironvedoin hiljalleen lipuu. Ja hauskasti liplattavat pienet somat vesiporeet venheen kokan edessä. Lammen keskiselällä olevan saaren kaislikon rinnassa soutaa sorsaperhe, emo edellä ja poikue hiukan jäljessä.

"Krak... krak... krak", ääntää emo hätääntyneenä venheen lähetessä, vaaraa tajuten. Taitavat pienoiset olla ensi kertaa vasta vesillä, niin ovat vielä hennon ja avuttoman näköisiä, ja siksi kai emo niin huolissaan pienoistensa takia onkin.

Juho Liinamaa, tai oikeammin sanoen Liinamaan Jussiksihan sitä Alapellon isäntää yleisesti kutsuttiin, päätti ryhtyä kirjailijaksi. Oikein sellaiseksi mestariksi joka työkseen kirjoja tekee. Oli saanut tietoonsa että sillä ammatilla saa tehtyä rahaa niin paljon kuin haluttaakin.

Heti ensimmäisen kirjan valmistuttua myydään talot ja tavarat, maat ja mannut ja muutetaan Tiltan kanssa kaupunkin herraskomentoa pitämään. Ei tarvitse rehkiä savessa eikä mullassa, eikä Tiltankaan tarvitse koko ikäänsä lannan hajussa olla. Pöydän, oikein kirjoituspöydän ääressä vaan “pännällä” töitä tekee ja siinä kaikki.

Topias Leivon helatorstaille 1920 päiväämä, nimimerkillä Toivo Koivikko kirjoittama Lehtiä päiväkirjastani on runollinen kuvaus kotipihan heräämisestä kevääseen. Sata vuotta sitten helatorstaita vietettiin 13. toukokuuta. Tekstin miljöön esikuvana on todennäköisesti juuri Leivon kotitila Puustelli, jonne Topiaan isä Adam Heistola muutti perheineen vuonna 1898. Vielä ei ole selvillä, missä lehdessä kirjoitus alun perin julkaistiin. Leppoisaa pyhää ja lukuiloa!

Pääsiäiseen ja sen viettoon sisältyi entisaikaan monta merkityksellistä seikkaa. Juhla itsessään oli vuoden suurimpia juhlia, jonka vuoksi sinä aikana tehdyt taiatkin elämään hyvinvointia tuottavina olivat varsin merkityksellisiä. Luonnosta ja siihen aikaan vallitsevista sään oloista otetuista merkeistä niin ikään ennustettiin tulevan kesän vaiheet.

Topias Leivon (1893 - 1979) juhlaruno Urhojen muistoksi esitettiin alun perin Padasjoella sankarivainajien muistomerkin paljastustilaisuudessa sunnuntaina 4.7.1948. Talvisodan päättymisen merkkipäivän kunniaksi runo on luettavissa nyt myös Puustellin tarinoiden blogissa.

Video kertoo puustellilaisten menneen vuoden tunnelmista, inspiraatiosta ja tapahtumista.
Kiitos lukijoille, yhteistyökumppaneille, ystäville ja sukulaisille mukavasti menneestä vuodesta ja lukuiloa vuodelle 2020!

Kolmen päivän pop-up-kirjakauppiuutemme ei tehnyt meistä ammattimaisia kirjakauppiaita, mutta opetti meille silti paljon kirjojen myynnistä. Tässä kolmannessa omakustanteiden pop-up-kirjakauppaa käsittelevässä blogikirjoituksessa paneudumme kanteen. Lopussa paljastamme kirjan, johon viikonlopun pop-up-asiakkaat tarttuivat mieluiten, ja jonka myimme ensimmäisenä loppuun.

On aika kertoa tarkemmin siitä, miten Puustellin tarinoiden omakustanteiden pop-up-kirjakauppaviikonloppu Taidekeskus Ars Auttoisissa sujui. Me puustellilaisethan emme ole koskaan aikaisemmin pyörittäneet kirjakauppaa - emmekä mitään muutakaan kauppaa - joten on heti parasta tehdä selväksi, ettemme kuvittele olevamme yhden viikonlopun kirjakauppakokemuksen perusteella täysoppineita kirjakauppiaita, vaikka esitämmekin asiasta mielipiteitä. Tietyt asiat kuitenkin herättivät huomiomme, ja siitä kerromme tässä.

Puustellin tarinat -kirjallisuusseura järjesti elokuun ensimmäisenä viikonloppuna tempauksen, jollaista Suomessa ei ollut koskaan aiemmin tehty: pystytimme omakustanteiden pop-up-kirjakaupan seuran syntysijoilla Auttoisten kylässä Padasjoella, jossa kirjakauppamme oli ensimmäinen vuosiin. Yhteistyökumppaneiksi saimme Taidekeskus Ars Auttoisen ja Books on Demandin. Tässä kirjoituksessa kerromme, millaista oli pyörittää pop-upia ja miten siinä kävi.

Helluntai kuuluu pääsiäisen ja joulun ohella kirkkovuoden kolmen suurimman juhlan joukkoon. Ensimmäinen helluntai oli kristillisen kirkon perustamisen päivä. Kansanperinteessä helluntai puolestaan on puolison etsimisen ja sään ennustamisen päivä, ja näitä teemoja voi löytää myös tästä Topias Leivon kirjoituksesta Helluntaina, joka on julkaistu alun perin Etelä-Suomen Sanomissa. 

On Suomen kotien juhlapäivän, äitienpäivän, hämärtyvä ehtoon hetki, kun piirtelen sanoja tämän jo useasti vuosien varrella toistuneen otsikon alle. Ajatus palautuukin vielä kuluneeseen päivään ja niin mielellään seisahtuu aihekohtaansakin. 

Se aihekohta, jos niin sanottaisiin, palautuukin muistoon niin äärettömän kauniina kuvana, jolle tuskin vertaistaan löytynee mistään.

On vuosi 1549. Vaikka ilta jo onkin kulunut myöhäiseksi, niin siitä huolimatta ollaan Turun piispantalossa vielä valveilla. Talon muu puoli on kylläkin jo pimeänä ja yöteloillaan, mutta piispan virastohuoneen akkunasta heijastuu kynttilänvalon antama himmeä loiste kuuttomaan yöhön. 

Piispa, Martti Skytte, istuu virastopöytänsä ääressä kumartuneena lukemaan Ruotsin kuninkaalta joku päivä sitten saapunutta kirjelmää. Luettuaan loppuun siirtää hän paperin edestään sivummalle ja jää hetkeksi syviin mietteisiin. 

A. Filpun 1910-luvun Kouvolaan sijoittuvan historiallisen romaanin Eva esittelyvideossa youtubessa ja facebookissa on eräitä arkistovalokuvia, joiden alkuperä esitellään tarkemmin tässä kirjoituksessa.